Höytiäisen rantamilla asui pyyntiväestöä jo esihistoriallisella ajalla. Historiallisen ajan sarastaessa koko Pohjois-Karjala oli siirtynyt laatokankarjalaisen asutustoiminnan piiriin, miltä ajalta on peräisin Kontioniemessä viimeistään 1400-luvun puolivälistä alkaen sijainnut Asilan karjalaiskylä. 1600-luvulla kyläasutuksina erottuivat vasta Kontiolahti sekä Polvijärven puolen Kinahmonsaari ja Martonvaara, mutta järvenlaskun kynnyksellä olivat järven ympäristöön jo muodostuneet nykyiset kahdeksan vanhaa kylää.
Viljelysmaan saanti oli järvenlaskun tärkein taloudellinen motiivi. Höytiäisen vesijättömaan maatalouden kehitys osui yksiin voin menekin siivittämän karjatalouden nousun kanssa. Vesijättömaata käytettiin aluksi hyväksi vanhan maan taloista käsin etenkin niittymaina. Pian alkoi syntyä verovapauden innostamana asutusta, aluksi pohjoisille rannoille parhaiden niittymaiden ääreen. Asuttaminen voimistui koko 1900-luvun alkupuolen ajan, ja sitä kiihdyttivät 1920-luvun tilattoman väen asuttamista koskeva lainsäädäntö sekä toisen maailmansodan jälkeinen asutustoiminta. Järvenlasku antoi lisääntyvälle väestölle mahdollisuuden pureutua kiinni maahan, ja kylien elämä kukoisti. Esimerkiksi järvenlaskun ansiosta itsenäistyneen Polvijärven väkiluku kasvoi vuoden 1860 1 500 asukkaasta 1950-luvun yli 10 000:een. Suurimmillaan vesijättömaan asutus oli 1960-luvulla, jolloin maaltapaon virta alkoi huuhdella tyhjäksi myös näitä seutuja.
Asutuksella oli maanviljelyn ohella myönteinen vaikutus muuhunkin elinkeinotoimintaan Höytiäisen ympärillä. Se piristi 1900-luvun alkupuolella mm. vesiliikennettä, uittoa ja kalastuselinkeinoa. Pientilalliset, joita vesijättömaan asukkaat yleensä olivat, kaipasivat rahallisia toimeentulolähteitä. Järvenlaskun jälkeisissä oloissa kukoisti pohjoiskarjalainen pientilallisen toimeentulomalli, jossa metsätöiden lisäksi tärkeitä rahatuloja antoivat mm. metsä- ja ammattityöt, rahdinajo sekä Höytiäisen vapaita vesiä ja runsaita kalakantoja hyödyntävä ammattipyynti.
Modernin virkistystoiminnan kehitys 1900-luvun lopulla muutti järvenlaskun maisemien arvostusta. Pohjoisen viljelysmaiden rinnalla alkoivat korostua etelän karun kauniit selkävedet rantoineen, ensin kesämökkeilyn, sittemmin myös virkistyskalastuksen ja luontoretkeilyn merkeissä. Taloudellisesti siirryttiin vaiheeseen, jossa järveä mitataan yhä enemmän vapaa-ajantuotteena. Järvenlaskun luomien erikoispiirteiden esittelyllä on tässä suuri merkitys, ja "järvenlaskun jäljet" voivat matkailullisesti kantaa vielä kauas.